Testiperhe Foudilan matkapäiväkirja
Testiperhe Foudila, Pegasos World, Side, Turkki 10-22.4.2010
La 10.4.2010
Päivä tuntui pitkältä odottaessa lähtöä kentälle… Lentokentällä tapasimme Ykköset-lehdestä tj. Aaro Mannismäen, sekä Järviradion toimittajan Paula Gröhnin. Saimmekin tehdä heti ensimmäisen lähtötunnelma-haastattelun. Lentomatka sujui kivasti ja nopeasti. Lapsille juuri sopivan pituinen lento. Pitkästä aikaa kun pääsivät lentokoneeseen, niin jännitys oli suuri.
Bussimatkalla hotelliin olimme kaikki jo silmät ristissä ja saavuimme hotelliin vasta 03.30. Silmät hiukan aukenivat kun astuimme hotelliin sisään… Aula oli todella mahtava! Saimme
rannekkeet ranteeseen ja näin saimme kaikki mitä all inclusiveen kuului.
Perhesviitissä meitä odotti Tervetulo-kortti oppaaltamme, hedelmävati viineineen ja vesipulloineen. Lapsilla oli oma huone, jossa oli tv ja oma parveke! Huoneetkin ovat erotettu ovilla. Ei meinannut malttaakaan enää menää nukkumaan…
Su 11.4.
Muutaman tunnin nokosten jälkeen lähdimme etsimään aamupalaa. Olimme hiukan eksyksissä alkuunsa..mutta löytyihän ravintola.Pöydät notkuivat herkkuja! Jos minkälaista maisteltavaa oli tarjolla. Tervetulo-tilaisuuden jälkeen päätimme käyttää pojan hotellin lääkärissä. Benjaminilla oli lähtiessä kuumetta ja yskää, joka tuntui vain pahenevan. Saimme antibioottikuurin samantein mukaan tarkastuksen ja höyryhengityksen jälkeen.
Jo olikin pian taas lounaan aika… Ihmettelimme, mihin ja kenelle nämä kaikki kymmenet ruuat ja herkut on tarkoitettu? Meidän seurueessa oli siis 6 hlöä ja 2 muuta suomalaista tulivat samaan hotelliin. Pari turistia oli ennestään paikalla. Ei ollut ruuhkaa! Oli hieman pilvinen päivä, joten tutustuimme lähemmin hotelliin sen liikkeisiin ja tiloihin. Matkatoimisto tarjosi meille liput turkkilaiseen kylpyyn, Hamamiin. Joten päätimme käyttää tuon heti alkumetreillä. Niinpä pian makasimmekin jo kaikki 6 marmorilla, ja nauru raikasi… Me aikuiset saimme kaikki oman kylpymestarin, muilla oli miesmestarit ja Marko sai kylpynaismestarin. Iho pehmennettin höyryillä ja kylvyn jälkeen iho kuorittiin päästä varpaisiin. Meinasi hieman
kutkuttaa touhu, ja yritin olla jännittämättä, kun karvainen mies pesee minua, varpaanvälit, kasvot, kainalot ja kaikki..:) Jollain oliivisaippuan vaahdolla ja tyynyliinalla hieroivat sitten
koko kropan. Marko sai melkoisen käsittelyn naiselta… paikat olivat kuulema hellinä monta päivää sen jälkeen. Lopuksi vielä huuhtelivat meidät ja kaikenkukkuraksi pyyhkivät ja
kuivasivat! Oli aika erikoinen kokemus! Benjamin hieman harmitteli, ettei hän saanut omaa kylpymestaria. Virkistyneinä lähdimmekin vielä myöhäiselle illalliselle.
Ma 12.4.
Aamulla meillä oli taas herätyskello soimassa, ja teki hieman tiukkaa saada väkeä ylös… mutta aamupala, Benjaminin höyryhengitys ja veneretki Manavgatiin odotti.
Saimme myös tämän lahjana Nazarilta. Matkamme alkoi Outlet myymälään, jossa pääsimme osotoksille. Apua, miten me tytöt innostuimme, kun meille annettiin Ikean suuret kassit jokaiselle käteen ja ei kuin menoksi.Emme tienneet, mistä olisimme aloittaneet ja tuo luvattu tunti kuulosti aivan liian lyhyeltä ajalta. Hinnat olivat todellakin kohdallaan. ”rättiä ja riepua” tarttui mukaan…
Sieltä suuntasimme vesiputoukselle, paikka oli aivan mielettömän kaunis! Samanaikaiseti paikalle tuotiin joku diplomaatti, ja mustiin pukeutuneita miehiä napit korvissa liikkui joka paikassa ja useita poliiseita. Kuvien jälkeen jatkoimme jokiristeilylle. Etsimme paikat veneen kannelta ja nautimme vaikuttavista maisemista.Söimme pienen lounaan, ja siinä samalla
Paula teki haastattelun. Pysähdyimme hiekkarannalle, ja lapset kirmasivat samantien Välimereen. Uskalsin varpailla koittaa veden lämpötilaa, ja totesin, että minua ei kyllä
mereen saataisi!
Risteilyn jälkeen saimme tutustua vielä Antalyan alueen suurimpiin markkinoihin. Tiedossa tiukkaa vääntöä hinnoista basaarissa. Alue oli valtava! Emme uskaltautuneet lähteä kovin
pitkälle puikkelehtimaan. Mutta totta tosiaan saatiin tinkiä! Minä osottauduinkin kaikista tiukimmaksi tyypiksi… Kerroin vaan, että minulla on kaikki perheen rahat hallussa, enkä
suostu maksamaan kuin tämän verran. Ja kyllähän se kannatti! Benjamin ei tykännyt lainkaan liian innokkaista kaupustelijoista! Sanoi, että nuohan vievät kaikki meidän rahat! Nyt
lähdetään täältä! (Bensku on tarkka raha-asioissa)
Tulimme isojen pussukoiden ja kassien kanssa alkuillasta sitten hotelille. Huoneeseen päästyämme kävimme pesulla ja kappas vaan, mamma oli tietenkin palanut laivan kannella… vaihdoimme vaatteet ja lähdimme illalliselle. Pöydät ovat niiiin kauniisti katettu ja viimeistä piirtoa myöten kaikki laitettu! Kuinkahan paljon täällä on keittiön puolella henkilökuntaa?
Harmi, kun lapset eivät uskalla maistella eri ruokia. Ottavat vain muutaman ranskalaisen ristiin rastiin ja tomaattia ja kurkkua… välillä ehkä spagettia ja jauhelihakastiketta.
Ti 13.4.
Edelleen teki tiukkaa nousta ylös aamulla, vaikka linnut lauloivat ja aurinko paistoi ihanasti. Runsaan aamupalan jälkeen, kävimme Benjaminin kanssa taas lääkärissä hengittämässä. Tätä tapahtuu siis seuraavina kolmena päivänä, kolmesti päivässä. Suuntasimme altaalle ja auringonottoon. Ihana vapaus ja rauha, kaikkialla. Sadat ja sadat aurinkotuolit ammottavat tyhjyyttään, tuntuu kuin tämä kaikki olisi vain meille ja meidän käytettävissämme. Allasaluekin on hurjat 10.000 neliötä suuri! Niin kaunis alue! Lapset kävivät ostamassa uimapatjan hotellin kioskilta, mietimme, ettei kukaan jaksa puhaltaa sitä tässä helteessä pyörtymättä, mutta myyjä laittoi kompuran päälle ja täytti patjan hetkessä. Hienoa palvelua. Tästä tulikin lapsien suosikki ostospaikka. Välillä hakivat namia ja milloin mitäkin, rantapalloa, Yasmin kynsilakkaa jne…
Päivällä alkoi kunnon musiikki pauhata, oli liikuntatunnin vuoro. Jätimme puuhat muille ja keskityimme vain katselemaan. Toimittajamme Paula lähti lasten kanssa uimaan. Lapset viihtyivät ja nauttivat välillä liukumäessä. Hauskaa riitti. Aivan uskomattomia ovat nämä muksut, ”kylmään” veteen vaan! Vaikka on lääkekuurit ja kaikki päällä. Ei tunnu menoa haittaavan. Itse en uskaltaunut uimaan.
Illalla suuntasimme ruokailun jälkeen pelaamaan biljardia. Tästä tulikin sitten oikea lempipuuha iltaisin… Miehille ja lapsille.
Ke 14.4.
Nukuimme pitkään ja heräsimme vasta klo 10. Jätimme aamupalan väliin. Eipä tuo haitannut, koska suuntasimme itsemme allas-alueen yhteen monesta snack-baarista. Sieltä saa pikkupurtavaa ja naposteltavaa voi hakea milloin vain. Päivästä tuli tosi kuuma, oli pakko mennä välillä varjoon. Nahka tirisi ja paloi, vaikka suojakerrointa laitettiin vähän väliä. Suomalainen opas pysähtyi altaalla juttelemaan kanssamme kierroksellaan. Eli meitä oli tosiaan vain 8 suomalaista täällä yhteensä. Vaikka onkin matalasesongin aika ja osa palveluista ja aktiviteeteistä ei ole vielä avoinna, niin ehdottomasti tämä on mielestämme parasta aikaa! Ei ole missään ruuhkaa, palvelu pelaa ja tilaa on valtavasti. Lapset ovat innoissaan jo pelkästä allasalueesta ja liukumäistä. Yasmininkin on tuntunut saavan pikku flunssanpoikasta, mutta uimaan vaan pitää päästä.
Allasbaarin esiintymislavalla alkoi taas napatanssiharjoitukset. Yksi mieskin oli uskaltautunut mukaan ja iloisia ilmeitä riitti. Meidät pyydettiin seuraavaksi Fudis-matsiin. No, pojathan toki lähtivät pelaamaan. Joukkue koostui suomi-ruotsi-turkki sekajoukkueista. Benjaminin joukkue voitti 10-9. Yasmin päätti ostaa napatanssipuvun ja päähineen itselleen. Liekö lähdössä seuraaviin harjoituksiin…
Olipahan kuuma päivä, nyt suihkuun… Illalla laitoimme Paulan tietokoneelta viestiä blogiin kirjoittaneille. Yasmin lähti taas miesten kanssa pelaamaan biljardia.
To 15.4.
On Benjaminin syntymäpäivän aamu. Nuorimies täytti 9-vuotta. Benjamin nukkui vielä, ja hän sai herätä onnittelu-lauluun. Yasmin mittasi, josko Bensku olisi vaikka pidentynyt yön aikana :) Ainakin kuulema 5 cm. Menimme suoraan altaille ja hakemaan naposteltavaa snack-baarista. Päätimme käyttää pojan parturissa ennen lounasta. Hintakin oli ihan sopiva 9 euroa ja tippeineen 10 €. Benjamin ei hiustenleikkuusta oikein välitä, ja päätti mököttää seuraavan tunnin. Yksi tarjoilijoista huomasi tilanteen ja toi lapsille lautasella kirsikoita ja juomat. Lähdimme pukeutumaan ja valmistauduimme lounaalle, jossa meillä oli pöytä katettuna kauniisti ulkoterassille. Matkatoimistomme Nazar muisti meiltä vielä ihanalla suklaakakulla. Kakku tuotiin kynttilöineen ja sädetikkuineen ja laulun säestyksellä pöytäämme. Tarjoilijat leikkasivat valtavat palat meille jokaiselle! Paula ja Aarokin olivat tietenkin paikalla.Kilauttelimme shamppanjat ja Benjamin sai mieluisan lahjan toimittajiltamme. Viereisessä pöydässä istui saksalaisia ja heille tarjosimme myös kakkua. He tulivat onnittelemaan Benjaminia ja kiittämään kakusta. Teimme pienen haastattelun Paulan kanssa ja kiiruhdimme vielä aurinkoon hetkeksi. Pojalla oli jo kiire altaalle kokeilemaan syntymäpäiväksi saamiaan snorklausvehkeitään. Välillä lapset kävivät lämmittelemässä pyyhkeen alla, välillä kipaisivat kioskilla jne. Benjamin makasi aurinkotuolilla ja nautiskeli Pringleseitä, yks´kaks kissa hyppäsi syliin ja halusi myös maistiaisia… Miehet lähtivätkin sitten pelaamaan pingistä.Itse lähdin Yasminin kanssa rannalle kävelemään. Ei ollut oikeastaan ristinsielua missään. Kiva näin.
Pian olisi taas illallisen aika…ei millään jaksaisi syödä koko aikaa! Joten päätimme lähteä porukalla Siden kylään. Menimme hotellin tienvarteen ja paikallinen Dolmus-bussihan tuli melkein heti. Sideen on 6 km matkaa ja hinta oli euron per pää. Kivoja, kapeita kujia oli kiva kulljeskella ja ihailla näyteikkuinoita. Toki kävimme parit vaateosotoksetkin tekemässä ja kometiikka-putiikin löydettyämme, me naiset jumiuduimme sinne. Hinnat olivat kohdallaan. Löysimme merenrannalta ihanan kattoterassiravintolan, josta oli tosi kauniit maisemat merelle. Lapset tilasivat pizzaa ja me tietenkin kebabia. Se ei ollutkaan mikään tavallinen kebab-annos, mitä odotimme saavamme. Ruoka tuli saviruukussa, joka oli muhinut uunissa. Tarjoilija rikkoi ruukun ja saimme annoksemme. Ihmettelen, miten sirpaleita ei joutunut lautasellemme… tosin ei tuo annos kyllä kebab-lihaa ollut nähnytkään, jotain muuta lihaa
siinä oli ja kanaa. Tosin Turkissa kuulema on monta kymmentä eri laatua näissäkin, joten pääasia oli, että maistui. Takaisin hotelliin tulimme sitten taksilla, hinta oli ainoastaan 10€.
Vielä jaksoimme mennä katsomaan illan showta. Täällä on joka ilta eri iltanäytös. Hauskoja olivat nämäkin.
Pe 16.4.
Isäni soitti aamulla ja sanoi, että teidän lomanne taitaa jatkua…? Saimme tiedon Islannin tulivuorenpurkauksesta. Kiiruhdimme aulaan ja oppaiden luokse. Näin näytti käyvän… Hieman hämillään aamupalan jälkeen hipsimme altaalle. Oli tulossa aivan sairaan kuuma päivä, ja yllätys, yllätys mammakin uskaltautui viimein uimaan..ja olihan se toki virkistävää. Benjamin ja Marko lähtivät tarkkuusammunta-kisaan. Saksalainen katseli hetken tuloksia ja päätti vetäytyä…
Lapset halusivat kokeilla välillä sisäuima-allasta, koska ulkona oli niin kuuma, ja lapsillakin alkoi jalat ja kädet punoittamaan aikalailla. Olihan tuokin melko ruhtinaallista olla kaksin 450
neliön altaassa! Me ajattelimme Paulan kanssa joku päivä kokeilla kuntosalia, mutta se taisikin jäädä uhkailuksi vaan… keho veti vaaka-tasoon mielummin… Ajattelimme ja mietimme haikeina, että eihän tämä loma voi nyt jo loppua! Vastahan me pääsimme vauhtiin ja tutuiksi paikkojen kanssa! Jäimme odottamaan, mitä tietoa meille kerrottaisiin huomisesta, jolloin meidän pitäisi jo aamusta lähteä kentälle ja kotiin…
La 17.4.
Aamulla lähdin aikaisin aulaan oppaiden juttusille. Kaikki lennot olivat peruttu. Huoneeseeme tuli tiedoite, että lentomme saattaisi tapahtua johonkin toiseen maahan ja kenties siellä vielä hotellimajoittumiseen. Mutta Nazar hoitaisi kaikki järjestelyt , maksuja myöten puolestamme. Mietin mikä työ ja järjestely heillä olikaan tehtävänään! Samalla hotelliimme alkoi virrata busseilla väkeä muista hotelleista. Heidät keskitettiin kaikki tähän hotelliin. Alkoi olla pikkaisen enemmän vilinää täälläkin. Ei siis muuta kuin ihanaan aurinkoon! Siltikään täällä ei ollut missään vaiheessa tungosta, tai jonoja, vaan tilaa oli edelleen yllinkyllin. Allasalue on kyllä niin uskomattoman kaunis ja kaikki paikat pidetään niin siisteinä, niin altailla kuin ruokalassa ja käytävilläkin. On ihanaa saada jatkaa lomaa vielä, onko se sitten päivän tai pari…? Mikäs täällä on ollessa.
Su 18.4.
Yltäkylläisen aamupalan jälkeen lähdimme altaalle tottakai, jossa kärventelimme nahkaamme aina iltapäivä 15 saakka. Aaro ja lapset laskivat liukumäessä ja nauru ja polske oli kova. Aaro kiitteli myöhemmin, että eipä olisi tullut käytyä liukumäessäkään ilman lapsia ja heidän houkutuksiaan.. Benjamin lähti Aaron kanssa päivälliselle, me muut emme jaksaneet käydä kuin allasbaarista hakemassa pari pizzan palaa. Päätimme lähteä uudelleen Sideen bussilla. Kiertelimme raunioilla ja ihailimme maisemia. Kävelimme sieltä keskustaan, emmekä nähneet montaakaan turistia. Vaatteita tuli taas hankittua, ja kun me Yasun ja Paulan kanssa löysimme korukaupan, oli kuhina taas kova. Ihania, edullisia löytöjä teimme kaikki. Hinnatkin olivat puolet hotellin kauppojen hinnoista. Seuraavaksi eksyimme laukkukauppaan. Meidän piti ostaa uusi matkalaukku, koska oli tullut hieman shoppailtua tällä reissulla. Myyjä anoi ja aneli, että ostaisimme laukun, koska sanoi, että turistit eivät nyt liiku, uusia ei tule tilanteen (tulivuori) vuoksi, eikä vielä yksikään ollut käynyt hänen kaupassaan sinä päivänä ja olimme jo illassa. Saimme hienon, uuden laukun aivan pilkkahintaan, Suomen hintoihin verrattuna.
Istahdimme kipsuinemme kivaan merenranta ravintolaan drinkeille. Siellä lapset saivat pitää ravintolan lemmikkejä käsissään, kilpikonnia. Jatkoimme matkaa, ja yhdellä kujalla
törmäsimme suomea puhuvaan liikkeenharjoittajaan. Hän kertoi asuvansa Helsingissä ja tulleensa pari viikkoa sitten avaamaan kolme liikettään. Perhe tulisi piakkoin perässä. Hän pyysi meidät liikkeeseensä ja me vakuuttelimme, ettemme osta enää yhtään mitään, mutta voimme tulla rupattelemaan. Hän sanoi, että ok, mutta teet hän haluaa tarjota meille kuitenkin. Siinä juttelimme niitä näitä ja kuinka ollakaan Aaro ja Marko jo sovittelivat farkkuja…Hinta Stockmannilla niistä samoista farkuista olisi 160-200€, ja meille luvattiin pitkän väännön jälkeen ne 35€:lla. Ja että hinta olisi vain meille…? Lahkeet farkuista lyhenivät parissa minuutissa sopiviksi kummallekin miehelle, ja samaan hintaan tietenkin. Meillä meni tuossa kaupassa 1,5 h. Sitten olikin jo kiire taksille ja hotellin illalliselle. Nazar oli avannut aulaan vieraiden käyttöön 2 tietokonetta ja 2 puhelinlinjaa yhteydenpitoa varten kotimaahan. Kyllä täytyy sanoa, että kaikki pelaa ja toimii upeasti tässä firmassa!!! Me tosin saimme käyttää Paulan konetta ja hoidimme asiat sillä kotimaahan.
Ma 19.4.
Siivooja tuli koputtelemaan ovelle, joten lähdimme altaalle. Oli tavattoman kuumaa, oli ihan pakko olla varjon alla koko päivä.Iho oli niin kipeä ja kiristi joka paikkaa. Lapset saivat taas tj. Mannismäen liukumäkeä laskemaan ja tekemään mahaplätsejä…Marko ja lapset lähtivät lounaalle, itse jäin aurinkotuoliin kirjoittelemaan. Benjaminin annos oli ollut ranskalaisia, kurkkua, yksi kananmuna ja puolet lautasesta mansikoita…että näin. Pojat pelasivat taas illan biljardia ja me tytöt lähdimme illan showta katsomaan. Oli tosi hauska, mutta ei enää siinä vaiheessa, kun halusivat minut mukaan esiintymislavalle…
Ti 20.4.
Aamupalan jälkeen menimme hotellin kauppoihin shoppailemaan, olihan meillä nyt uusi matkalaukkukin… Tietoa paluumatkastamme ei ollut, joten päätin käydä lääkärissä, koska
lääkkeeni olivat loppuneet jo useampi pv sitten, ja käsi alkoi oireilemaan pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Tilasivat lääkkeet ja sain ne jonkun tunnin päästä hakea tohtorilta. Onneksi oli puolipilvinen päivä, koska yhtään enempää emme kärsineet olla auringossa. Vietimme aikaa hotellin upeassa aulassa lasten läksyjen parissa. Benjamin soitti opettajalleenkin ja kyseli läksyjä. Ope laittoi kaiuttimen päälle puhelimestaan ja koko luokka kuuli Benjaminin terveiset. Oli ollut kovasti naurua taka-alalla. Päivä meni mukavasti ja hyvin syöden. Juttelimme ja ihastelimme illallisella mm. jälkiruokapöydästä..ajatelkaa; kakkuja, leivoksia kymmenittäin, ja kuinka taidolla ne oli tehty! Niin, ja joka lounaalla ja illallisella uudet, erikoiset leivokset, kakut, mousset ym.
Ke 21.4.
Saimme aamulla tiedon, että nyt tuli äkkilähtö. Pakkasimme ennätys vauhdilla tavaramme. Lento ei kuitenkaan lähtenyt. Meitä kehoitettiin kuitenkin olemaan lähtövalmiudessa. Lähdimme altaalle ja kaivoimme jo pakatuista matkalaukuistamme taas ranta-asuja päälle. Sää muuttui pilviseksi ja lähdimme kaikki biljardipaikalle. Katsoimme ulos ikkunasta kuinka
tummat pilvet peittivät taivaan. Yhtä-äkkiä joku huomasi pilvestä tulevan / laskeutuvan trombin, vai miksi lie niitä siellä kutsutaankaan. Sen jälkeen tuli toinen, kolmas ja lopulta
monta, jotka näyttivät lähestyvän hotelliamme. Hiekka pöllysi ja kierteli tuon suppilon sisällä ja merivesi pyöri mukana. Pikkuhiljaa nuo laantuivat ja hävisivät. Illalla alkoi ukkostamaan.
Seuraava tieto oli, että lähtömme osuu luultavimmin yöhön tai aikaiseen aamuun. Meitä kehoitettiin olemaan laukut valmiina. Menimme aikaisin nukkumaan. Tosin en saanut unta
koko yönä, kun odotin milloin oveen koputetaan, ja kotimatka voisi alkaa.
To 22.4.
Kaipa olin hieman torkahtanut, sillä heräsin auringonpaisteeseen ja linnunlauluun. Herätystä ei ollut yön aikana tullut. Lähdin aulaan oppaiden luokse, eikä heillä ollut mitään uutta tietoa. Herättelin muun perheen ja lähdimme aamupalalle. Oppaat pyysivät meitä olemaan hotellialueella, koska lähtö voisi tulla 1/2- 1 h varaoitusajalla. Lähdimme hyvillä mielin
aurinkoon. Lounaan jälkeen saimme luvan kuitenkin lähteä käymään Outlet-myymälässä, josko vielä löytyisi jotain kivaa. Opas soitti meille ilmaisen kyydin ja tilataksi haki meidät ostoksille. Kuski odotti kaupan ulkopuolella, kun me tyttöjen kesken sovittelimme vaatteita. Ja mehän nautimme! Emme viitsineet viipyä hirmu kauan, koska tosiasia oli se, että lähdöstä saatettiin ilmoittaa hyvin pienellä varoitusajalla. Hyppäsimme taksiin ja kuljettaja toi meidät takaisin hotelliin. Toimiiko oikeasti jossain näin hyvin kaikki palvelu? Aivan uskomatonta! Pojat olivat lähteneet kävelylle rannalle sinä aikana. Samantein saimmekin kuulla, että lentomme kotimaahan lähtee vajaan parin tunnin päästä.
Matka kentälle sujui hyvin. Kentällä odottaminen tosin tuntui ikuisuudelta, koska kello oli jo melkein 23, ja meitä kaikkia väsytti huonosti nukutun yön jälkeen… eikä koneessakaan osaa nukkua, joten valvoimme myös lentoyön. Mietin mielessäni, että lennämmeköhän johonkin muuhun kaupunkiin, kun monitori näytti, että laskeutumiseen on 25 minuuttia aikaa ja olimme vielä 11,5 km korkeudessa? Ei… Helsinkiin pikku pompautuksen jälkeen laskeuduimme, joten tulimme aikamoisella kyydillä alas. ”Täällä koneen Kapteeni, Tervetuloa Helsinkiin, sää tällä hetkellä: pilvinen, räntää sataa ja asteita 0.” Pilvilinnat olivat jääneet kauas taa ja arki ja todellisuus edessämme… Saimme vielä kyydin kotiin Aarolta, joka jaksoi aamu viiden aikaan ajaa kauttamme. Aamu 06 kävimme nukkumaan omaan sänkyyn, ja näimme unta ihanasta Turkin lomastamme.
Kaikille lukjoille! Tästä lähtien tiedämme mistä varata matkan, jos haluaa luksusta, ja että kaikki toimii, siitä ei ole epäilystäkään! Monet ystävämme ja vanhempani ovat olleet täysin
haltioissaan kuunneltuaan tarinaamme tästä matkasta, ja aikovat varmasti kokeilla! Samoin minun on vielä pakko kertoa appivanhemmistani, jotka eivät ehkä milloinkaan olisi lähteneet Turkkiin, mutta…tänään anoppi haki meiltä Nazarin esitteen ja aikoo varata heti matkan! ”Tuonne on päästävä!” Tahdomme kiittää teitä tuhannesti Nazarin väki, matkamme oli ikimuistoinen, niin meille kuin lapsille!!! Olette ainutlaatuisia! Suosittelen lämpimästi jokaiselle! Kiitos myös Järviradio ja Ykköset-lehti! Toimittajamme olivat ihania ja ystävystyimme heidän kanssaan. Lapset rakastivat heitä!!
Tuhansin muistoin rikkaampana,
Marjut, Marko, Yasmin ja Benjamin Foudila
Jk. Saimme Nazarilta tänään, maanataina kirjeen. (Saavuimme kotiin pe) Yasmin toi sen juoksujalkaa, ja kysyi, että äiti onkohan siellä lasku?
Nazarin toimitusjohtajalta tuli kirje, jossa hän selvitti, kuinka he tekivät kaikkensa koko tuon ajan vieraidensa hyväksi, selviittääkseen miten ja milloin pääsemme kotiin. Heidän toimistonsa väki osaa ottaa asiakkaansa viimeisen päälle huomioon!